Askeleita

Viikko hurahti vauhdilla ja nyt ollaankin jo sunnuntaissa. Tällä viikolla en ole kerennytkään oikein lenkkeilemään, vaikkakin treenit olen säntillisesti tehnyt. Ihanat ilmat ovat kutsuneet nimittäin pihatöihin.

Olin kauhean pettynyt alkuviikosta kun lenkit jäivät välistä ja ajattelin että nyt jää liikunta liian vähäiseksi. Polar Loop kuitenkin kertoi muuta, askeleita olikin tullu ihan hyvin ja huomaamatta. 

Otin Polar Loopin käyttöön jo muutamia viikkoja ennen fitmama valmennukseen alkamista. Lähinnä vauvan yöherätysten seuraamiseksi. Aloitettuani seuraamisen huomasin että tuli herätyksiä, mutta askeleiden määrä ei saanut hurraamaan,niitä tuli päivässä vain 4000-7000. Tähän oli siis tultava muutos. Tavoitteeksi asetin 10 000 askelta päivässä ja niin alkoivat säännölliset vaunulenkit.

Kun aloitin vaunulenkit huomasin että olin muutenkin aktiivisempi, touhuilin kotona enemmän. Vaunulenkit antoivat lisää virtaa. 10 000 askelta tuli päivittäin ja olin tyytyväinen. Fitmaman aloitettua askeleet taas hieman lisääntyivät. Kun tällä viikolla en kerennytkään lenkille, säikähdin että nyt en pysykään tavoitteissani askeleiden suhteen. Olin kuitenkin väärässä. 

Muutokset aktiivisuudessani kotona on selvästi lisääntynyt ja askeleita tulee helpommin ja huomaamatta. Tällä viikolla olen kitkenyt kivetyksiä, pessyt ja siivoillut terassia, maalannut, leikannut nurmikkoa (työnnettävällä tietenkin ) ja askelmäärä on tullut päivän aikana täyteen. Joinakin päivinä askeleita on tullut jopa päälle 16 000. Tämä on iso saavutus siihen nähden mitä askelmäärä aiemmin oli! Yritetään siis pysyä tällä tiellä :)

Miltäs teidän päivän askelmäärät näyttävät?

2 viikkoa takana

Kaksi viikkoa Fitfarmin fitmama valmennusta takana ja voin sanoa että olen ollut kyllä erittäin tyytyväinen valmennukseen, kuten myös itseenikin ja omaan oloon. Tosin.... minulla oli viikonloppuna ensimmäisen kerran nälkä ruokailujen välillä! ...voinee kyllä johtua siitäkin että tuli juotua ehkä hieman vähemmän vettä ja myös loikoiltua, joten kun ei touhunnut niin paljoa niin aika seuraavaan ruokailuunkin tuntui pidemmältä.  Nyt pitää taas pitää huolta että litran kannu tulee pariin otteeseen päivän aikana täytettyä sekä myös tyhjennettyä.

Viikonloppu meni hyvin. Ostin lapsille karkkipäivän karkit ja hylly ei edes huhuillut minua takaisin. Lapset olivat tosin niin karkin nälkäisiä että enpä olisi kerennyt niitä saadakaan vaikka olisin karkkia saanutkin syödä. Niin nopeasti ne hävisivät!

Minä itse nautin ihanan värikkäästä ruoasta... (riisiä oli lisukkeena)

Sekä ihanasta auringosta ja lämmöstä mökkilaiturilla. Terassilla ennen saunaa vedettiin pienet vauvatreenit :)

Paino tippuu. Viikon takaisesta -0,6kg, tänään siis 94,3kg. Viikolla paino kävi jopa 93kg puolella,joten kyllä koko ajan jotakin tapahtuu. Hyvä minä! Tästä lähdetään taas uuteen viikkoon.

Mitenkäs teidän muiden viikonloppu sujui?

Huonoja öitä

Kyllä taas huomaa unien tärkeyden omassa jaksamisessa. Eilinen päivä meni ihan harakoille, kun väsytti niin kovasti huonojen yöunien jäljiltä. Ei jaksanut oikein tehdä mitään, en saanut oikein mitään aikaiseksi ja päivä meni vähän himmailuksi. Ulkonakin satoi vettä ja myrskysi niin ei tullut lähdettyä uloskaan. Uskon että ulkona käyminen päivittäin on ollut se taika mikä on antanut minulle virkeyttä,vaikka olisin nukkunut kuinka huonosti. Kaikesta huolimatta, tein kuitenkin treenin illalla ja söin ruokavalion mukaisesti. Treeni varsinkin oli melkoista pakkopullaa.

Meidän vauva herää yössä kolmesta neljään kertaan syömään. Välillä herään myös laittamaan tuttia suuhun tai korjailen peittoa. Olemme aloittaneet iltaisin nukuttamaan vauvan omaan sänkyyn, joka on ihan kiinni meidän sängyssä. Hienosti on vauva nukahtanut,mutta kun minä en osaa nukkua ellei hän ole vieressä. Sen vuoksi olen saanut unen päästä kiinni vasta puolenyön jälkeen, kun hän heräilee ensimmäisen kerran syömään ja nostan hänet meidän sänkyymme. Ja sitten välillä kun olen valvonut en meinaa saada unta ensimmäisen syötön jälkeenkään.... eräs yö nukahdin varmaan vasta kolmen aikaan,sen jälkeenkin pari syöttöä ja ennen kahdeksaa ylös niin eipä siihen kovin montaa tuntia yöunta tule. 

Olo alkaa siis olla aika sippi. Ja minun kohdallani tuolloin myös kaikki positiivisuus alkaa laskemaan ja tietysti kun se positiivisuus alkaa laskemaan niin itku on herkässä etenkin iltaisin,välillä päivälläkin ja olo kaikkea muuta kuin mukava. Näin on minulla ollut jo raskausaikana kuin myös nyt sen jälkeenkin,tosin koko ajan mennään jo parempaan suuntaan. Onneksi eilen sattui olemaan etäkontakti psykologin kanssa ja siellä hieman tehtiin suunnitelmaa mielialan parantamiseksi. 

Viime yön nukuin melko hyvin ja olo olikin jo ihan erilainen kuin eilen ja nyt siis taas hieman kirkkaammin mielin katse eteenpäin. Tässäpä siis pieniä tavoitteita tähän ja seuraaviin päiviin/viikkoihin unen/jaksamisen parantamiseksi :

- Ulkoilu päivittäin (vaikka taivaalta sataisi lumiukkoja)

- Rauhoittuminen iltaisin ja nukkumaan ajoissa

- Tee joka päivä jotakin itselle mieleistä, vaikka vain viisi minuuttia.

- Ei colajuomia iltaisin (olen sallinut itselleni light juomat, mutta olen äärettömän herkkä kofeiinille)

- Paljon haleja ja pusuja lapsille ja puolisolle iltaisin ja päivän mittaan että myös nukkumaan käytäisiin positiivisella mielellä. 

Mitä itse teette kun huomaatte jaksamisen olevan nollassa?

Ensimmäinen punnitus

Ensimmäinen viikko ohi ja toinen viikko fitmama valmennusta alkamassa. Fiilis on hyvä ja toiveikas! Ja en muuten sortunut herkkuihinkaan viikonloppuna. Ei tässä ainakaan vielä lähdetä luovuttamaan, vaikka siinä olenkin ollut superhyvä aiemmin. Yleensä minun kohdallani ostamissani valmennuksissa luovuttaminen on tapahtunut toisen viikon jälkeen,joten seuraava viikko onkin oma haasteensa. 

Tänä aamuna kipaisin puntarille: 94,9kg, eli -1,2kg viikon takaiseen. Jotakin on siis tapahtunut! Ja se kyllä tuntuu voinnissani. Olo on koko viikon ollut hyvin energinen, turvotus tuntuu hävinneen, vatsa toimii, nälkä ei ole ollut ja se pääasia: maito riittää vauvalle edelleen. Ensimmäiseen viikkoon voin siis olla hyvinkin tyytyväinen!

Aiemmin olen erinäisiä  valmennuksia kokeillut moneen kertaan ja kuten aiemmin totesin, ne ovat monesti kaatuneet parin viikon jälkeen. Uskoisin että nyt tähän hyvään moodiin auttaa se että olen kotona lasten kanssa. Houkutuksia on vähemmän, mieheni käy tällä hetkellä pääsääntöisesti kaupassa ja kun olen kotona niin minulla on enemmän aikaa. Töissä ollessa kun kaikki ruoka piti suunnitella ja laittaa jo edellisenä iltana valmiiksi,nyt niin ei tarvitse tehdä.  Etukäteen epäilin että minulla jää treenit tekemättä,sillä ne ovat aiemmissa valmennuksissa olleet todella pitkiä. Olen kuitenkin saanut yllättyä positiivisesti. Fitmama valmennuksessa treenit on suunniteltu niin että niitä todellakin on helppo tehdä vauvan kanssa kotona ja ne ovat myös sen verta  lyhyempiä että varmasti ne kerkeät jossakin vaiheessa tekemään. 

Painoni on synnytyksen jälkeen pitkään roikkunut 93,9-94,9, ja tuon alemmas se ei ole mennyt, joten sitä lähdetään tavoittelemaan. Tai itse asiassa jos nyt uskallan ääneen varovaisesti sanoa niin toivoisin että painoni ennen juhannusta alkaisi kasilla. 

Lasten karkkipäivä

Tänään on lasten karkkipäivä! Tällaiselle makeanhimoiselle sokerihiirelle oma haasteensa pysyä kurissa. Näin viime yönä untakin karkista. Söin karkkia kolme pussia ja päälle vielä suklaata. Sitten istuin karkkipapereiden keskellä ja mietin että minun täytyy piilottaa ne johonkin. Sitten harmittelin että kylläpä ei löytynyt taaskaan selkärankaa ja sorruin herkkuihin jo heti ensimmäisellä viikolla. Onneksi se kuitenkin oli vain uni!

Mutta... Herättyäni, mielessäni on ollut vain herkut! Pakastimessa olisi jäätelöä, kylmiön hyllyllä on neljä kindermunaa, puolikas maitosuklaalevy, tytöillä on tikkareita laatikollinen, yksi karkkipussi taisi jäädä puoliksi syömättä viime karkkipäivältä.... Ei! Niihin ei kosketa!

Päätän lähteä luontoretkelle lasten kanssa. Ihana ilma olla ulkona. Vauva nukahtaa manducan kyytiin selässäni. Kuuntelen lintujen laulua, katselen kun lapset ihmettelevät puron solinaa, mietitään miten pääsemme kosteikon yli, nautitaan vain luonnosta ja siitä hetkestä. En ajattele herkkuja enää ollenkaan. 

Kotimatkalla päätän pysähtyä R-kioskilla ja ostaa puolisolleni paninin töihin syömiseksi. Kioskin sisällä minut valtaa taas mieletön karkinhimo. Haluaisin ostaa paninin lisäksi myös karkkia, suklaata, jäätelöä, pullaa.. ja kun paninin tuoksu tulee nenääni,tekisi minunkin mieli ostaa itsellenikin oma. Pysyn kuitenkin vahvana ja ostan vain yhden paninin. Mielessäni kuitenkin käy että voisin puraista siitä, ihan pikkuisen vain... En kuitenkaan puraise ja mieheni saa herkun ihan itselleen. 

Pääsemme kotiin ja punnitsen omat ruokani säntillisesti. Ruoan jälkeen lapset alkavat kaivella karkkejaan kaapeista... Totean mielessäni että tästä tulee pitkä ilta....

Kolotuksia ja vauvajumppaa

Ensimmäinen viikko lähestyy loppuaan ja minä olen ollut hyvin tunnollinen niin treenien kuin ruokavalionkin suhteen. Hyvä minä! 

Minun liikunta tähän asti on aiemmin ollut lähinnä vain vaunulenkkejä muutamana päivänä viikossa jos sitäkään, joten kun nyt vaunulenkkejä on päivittäin ja lisätty siihen vielä lihaskuntoa melkein joka päivälle niin kylläpä huomaa jotakin tehneensä. 

Sanonpa siis että voihan kolotus kun lihakset yrittävät pysyä tässä liikuntamäärän kasvussa mukana. Viime yönä heräilin useaan otteeseen kun kolotti käsivarsia ja reisiä. Kyllä huomaa että ei sitä aiemmin ole ollut riittävästi lihaksille liikuntaa. Mutta pitää ajatella positiivisesti: kun kerta jossakin tuntuu niin pitää jotakin tapahtuakin ja toivon totisesti että nämä kolotukset näkyvät kuuden viikon jälkeen positiivisina muutoksina :)

Ihana on kyllä ollut huomata että kyllähän sitä aikaa löytyy liikunnallekin kun vaan sitä lähtee järjestämään ja että jumpat onnistuu niin vaunuillen kuin vauvan kanssa olohuoneessakin vauva mukana ja ilman vauvaa. Vauvan kanssa tehtävät jumpat ovat saaneet hymyn niin minun kuin vauvankin huulille, riemunkiljahduksineen, kun on niin jännää. Ja mikä parasta kyllä oma olokin on paljon virkeämpi kuin viikkoihin. 

Oli tarkoitus laittaa tähän superhieno kuva meidän vauvasta vauvajumpassa minun kanssa,mutta se nyt siirtyy hamaan tulevaisuuteen sillä esikoiseni poisti kaikki kuvat jotka hän apulaisena minulle otti...

Ei tuu ikävä...

...pudotettuja kiloja, suuria vaatteita, kiristäviä vaatteita, liian pieniä vaatteita, mahamakkaroita, isoja tissejä, kaksoisleukaa, paksuja reisiä, peittäviä vaatteita, huonoa kuntoa, sitä että et voi ostaa kaupasta sitä mitä haluaisit, mutta kun ei riittäviä kokoja löydy, sitä että hengästyn helposti jne. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta näitä minulle ei tuu ikävä kunhan saan tämän elämäntaparemontin päätökseen.

Tämän blogin kirjoittamisen aloitin jo 5vuotta sitten, jolloin painoin 10kg vähemmän onnistuneen painonpudotuksen seurauksena. Tänään palasin takaisin tänne blogiin ja surullisena voin todeta että ei lähtenyt kymmenen kiloa, mikä tuolloin oli tavoitteena, vaan viisi vuotta toi kaikki pudotetut kilot takaisin ja vielä korkojen kera. 

Reilu vuosi sitten tammikuussa puntari näytti jopa 105kg. Tämän jälkeen tulin toivotusti raskaaksi ja raskauteni ansiosta (jos näin nyt voi edes sanoa, sillä raskauteni puoliväliin asti oli aivan hirveää) painoni tippui reippaasti yli kymmenen kiloa. Ihana kolmas tyttäremme syntyi lokakuussa,Ja puoli vuotta synnytyksen jälkeen voin olla iloinen että painoni on melkein kymmenen kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. 

Päätin aloittaa blogikirjoittamisen kokonaan alusta, joten poistin täältä kaikki viiden vuoden takaiset julkaisuni ja eikun uutta yritystä kehiin. En ihan usko että täysin yksin onnistuisin, joten avuksi tähän elämäntaparemonttiin minulla on ostettuna fitfarmin fitmama valmennus,jota nyt on noudatettu maanantaista lähtien. Tällä kertaa lähdetään liikenteeseen hyvällä moodilla, pilke silmäkulmassa ja vahvana uskona siihen että tällä kertaa onnistun! 

Tervetuloa siis mukaan tsemppaamaan, tuomaan omia ajatuksia ja vertaistukea että saadaan tämä mama kuntoon!