Lasten karkkipäivä

Tänään on lasten karkkipäivä! Tällaiselle makeanhimoiselle sokerihiirelle oma haasteensa pysyä kurissa. Näin viime yönä untakin karkista. Söin karkkia kolme pussia ja päälle vielä suklaata. Sitten istuin karkkipapereiden keskellä ja mietin että minun täytyy piilottaa ne johonkin. Sitten harmittelin että kylläpä ei löytynyt taaskaan selkärankaa ja sorruin herkkuihin jo heti ensimmäisellä viikolla. Onneksi se kuitenkin oli vain uni!

Mutta... Herättyäni, mielessäni on ollut vain herkut! Pakastimessa olisi jäätelöä, kylmiön hyllyllä on neljä kindermunaa, puolikas maitosuklaalevy, tytöillä on tikkareita laatikollinen, yksi karkkipussi taisi jäädä puoliksi syömättä viime karkkipäivältä.... Ei! Niihin ei kosketa!

Päätän lähteä luontoretkelle lasten kanssa. Ihana ilma olla ulkona. Vauva nukahtaa manducan kyytiin selässäni. Kuuntelen lintujen laulua, katselen kun lapset ihmettelevät puron solinaa, mietitään miten pääsemme kosteikon yli, nautitaan vain luonnosta ja siitä hetkestä. En ajattele herkkuja enää ollenkaan. 

Kotimatkalla päätän pysähtyä R-kioskilla ja ostaa puolisolleni paninin töihin syömiseksi. Kioskin sisällä minut valtaa taas mieletön karkinhimo. Haluaisin ostaa paninin lisäksi myös karkkia, suklaata, jäätelöä, pullaa.. ja kun paninin tuoksu tulee nenääni,tekisi minunkin mieli ostaa itsellenikin oma. Pysyn kuitenkin vahvana ja ostan vain yhden paninin. Mielessäni kuitenkin käy että voisin puraista siitä, ihan pikkuisen vain... En kuitenkaan puraise ja mieheni saa herkun ihan itselleen. 

Pääsemme kotiin ja punnitsen omat ruokani säntillisesti. Ruoan jälkeen lapset alkavat kaivella karkkejaan kaapeista... Totean mielessäni että tästä tulee pitkä ilta....